Papanainen remontissa

Lupasin teille kuvia Lundby Papanaisen uudistuneesta ilmeestä. Alkuun on sanottava, että lapset halusivat talosta modernin. Siinä epäonnistuin kyllä täydellisesti. Talosta tuli tai on tulossa varsin värikäs, jopa uskalias, sillä olen käyttänyt sisustuksessa mm. sinistä ja vaaleanpunaista, joita olen parhaani mukaan vältellyt koko ikäni. Kullakin lapsellani on talossa omat huoneet, joista nuoremman tyttären keltainen huone alkaa olla yksityiskohtia lukuunottamatta valmis.

Keltaisessa huoneessa on koristepöllöjä, kuten huoneen haltijalla tosielämässäkin. Matto on kummitädin koukusta ja piironki sekä tuoli omasta lapsuudestani. Ajattelin jo laittaa ko. kalusteet myyntiin, mutta tähän huoneeseen ne sopivat loistavasti. Kirjahylly, sänky ja rahi ovat omatekoisia. Huone on niin ihanan värinen, ehkä onnistunein koko talossa. Huomaa huoneessa seisoskeleva Ari-nukke, joka on ensimmäinen ja vielä hetkisen ainoa nukkekotiasukas. Hän on nimeltään Liisukka, reipas karkkikaupan aputyttö. Tähän lasten ja minun yhteiseen taloon tekee mieli hankkia asukkaat, mutta ihan mitä tahansa hiippareita emme huoli.

Kahvilan olen teille jo esitellytkin. Nyt minusta vain tuntuu, että metsästän jakkaroiden tilalle vanhat Lundbyn puiset, valkoiset tuolit, vaikka siinä menisi kauankin. Kaksi erilaista paria siellä jo onkin.

Talossa suurin osa on itse tehtyä ja keittiöön olenkin varsin tyytyväinen. Siinäkin kalusterunkoina palvelevat puupalikat, joihin olen pahvista tehnyt valeovet ja laatikot. Allas on pieni posliinikippo ja hana on ostettu Nukkelasta. Hella on Lundbyn vanha, Huuto.netistä ostettu ja hiukan maalilla raikastettu. Tässäkin talossa keittiön paikaksi muotoutui ns. eteinen, sillä muille huoneille oli niin kova kysyntä. Jätin keittiön seinät sellaisiksi kuin edellinen omistaja oli ne käsitellyt, mutta rapun tapetoin kukikkaalla tapetilla, josta myös poimin värejä muuhun sisustukseen. Aika monta karamelliväriä siis. Keittiön seinään tulee vielä toinenkin avohylly, jos astioita alkaa löytymään enemmänkin. Jääkaappi mietityttää, oikeastaan en moista rotiskoa keittiöön tahtoisi laisinkaan, mutta ruuat pilaantuvat.  Keittiön vihreät tuolit maalasin niistä joskus kirpparilta löytyneistä sydänkoristelluista, jotka olen aiemmin esitellyt. Pöytä on nukkekotikerhon "toisen roska on toisen aarre" -kasasta.

Pidän kovasti Lundbyn aidoista, vanhoista huonekaluista, mutta Papanaisen taloa ostaessani päätin, että paljon tehdään itse ja kukkaro on samaa mieltä.

Tällä kertaa kuvituksena keltainen makuuhuone ja keittiö, toisella kertaa toisaalta. Koko talon kuvasta näkyy, että alakerta on alkutekijöissään, samoin vanhempien makuuhuone ja olohuone.

Kesällä kerran

Anoppilan juhannukseen otin mukaan balsa-levyä ja vähän muuta askartelutarvetta ja tällaista mökkityylistä kapistusta syntyi:

 

Koiralelu, vähän isohko Lundby-lapsille, mutta nuo nuket tuolla odottelevat roombox-vuoroaan.

 

Sipulipussista kyhätty haavi poikani eläintentutkijan huoneeseen.

 

Ja sitten vielä Piltti-purkin "pakkovieläjotaintehdäpikaisesti" -kesäkammari.

 

Papanaisen lastenhuoneisiin, joista yksi on juuri se eläintentutkijan huone tein kaksi sänkyä, mutta niistä laitan kuvaa, kun tyynyt sun muut ovat valmiina.

 

Viime viikolla askaroin pari vuorokautta Papanaisen talon kimpussa ja sain aikaan valtavasti. Siitä kertoilen lisää ensi viikolla.

 

Lasten kamari

Lupasin teille tuliaisesittelyä, mutten ole ennättänyt kuvaamaan.

Tässä kuitenkin pieni tervehdys lastenkamarista, josta valokuvat olivat valmiina olemassa.
Pennosten lapsilla on värikäs huone ja paljon leluja.

Bambit, kauriit, peurat, mitä ne nyt olevatkaan ovat minulle rakkaita.
Seinän bambi-kuvainen scrap-paperi on hankittu kauan sitten, mutta se ei ihan riittänyt kaikkiin seiniin. Onneksi. Punaista on riittämiin noinkin. Yhdelle seinälle laitoin Tapettitalon keltakukkaista tapettia, aurinkoista ja lämmintä.

Kaikki kalusteet ovat saksalaista Jean-sarjaa. Muihin huoneisiin pyrin hankkimaan aitoja Lundby-kalusteita, mutta tämä huone on niin ihanan muovinen ja värikäs.

Ensi kerralla kerhossa valmistetaan verhoja ja silloin ajattelin tehdä uuden verhon tuohon ikkunaan, jotain vähemmän punaista.

Taas tämä kuvien suurentaminen tökkii, höh. Alin kuva on pikkuinen ja suttuinen.

Kesämielellä ja -kielellä

Meillä on ollut kesätyttöjä ja kesäpoikia ja heitä varten toin Pennosten pöytään piimäkakun, kevätsipuleita ja värkit raparperikiisseliin.

Uudet perunat kattilassa olisivat tarpeen, mutta oikea, avattava kattila puuttuu. Nuo valmiit nukkekotiastiastot ovat usein liian suuria 1:18-mittakaavaan sekä turhan hintavia.

Pienten ruokien muovailu on terapeuttista, edes lapsenomainen lopputulos ei lannista.

Huomenna kerronkin, mitä fiksut lapset toivat tuliaisiksi...

Kahvila on avattu

Viralliset pullatarjoilut ja kahviryystäjäiset pidetään myöhemmin, kunhan markka-aikainen hinnoittelu on kaikkien kanssaeläjieni mieleen. Äitini ja hänen ystäviensä mielestä kolmen markan kahvi on törkeän kallis. Hah!

Kuvat kertokoon enemmän kuin sanat. Sen verran kerron, että miltei kaiken olen tehnyt itse kokispulloja, paperinarukoreja, posliiniastioita, korkkitauluja, verhoja, kahta Lundby-tuolia, valkoista donitsi-koppaa sekä muutamaa Fimo-tangosta leikattua herkunpalasta lukuunottamatta. Niin, siis, kröhöm, olen minä itsekin vähän jotain näperrellyt. Ja onhan siellä myös M:n vesilasit tarjottimella.

Tuolien ja pöytien jalat taidan maalata vielä joskus valkoisiksi. Croissantit, lihapasteijat ja korvapuustit puuttuvat herkkutiskistä, anjovissiivut kananmunaleivistä ja lamput katosta, oho! Appelsiinileivokset ovat Papanaisen paakarin ennennäkemätön erikoisherkku.

Tervetuloa Papanaisen Leipomo-Kahvilaan!

Kuvia on räpsitty eri aikoihin, joten muutamassa kuvassa on maanjäristys ravistellut leivosvitriiniä ja tomaattileivät ovat vinksallaan.

Vauvoja vailla tarkoitusta

ja kotia. Hmmm?

 

Tuon etummaisen meinasin antaa lahjaksi, mutta en raaskinutkaan. Se on ihana, pehmeä söpöläinen!

Taaimmainen tuli meille kädetönnä, mutta tohtori korjasi.

Keskimmäinen vaippapöksy on uudempaa vauvatyyliä, mutta aikas ihuna sekin.

 

 

Tiski ja työtaso

Ne kesäyöt!

Sain aikaiseksi työtason kahvilaan ja sen lelukaupan tiskin maalattua poikani avustuksella. Valeovia ja -laatikoita, mutta nupit ovat lystikkään väriset. Ihailen ja ihmettelen niitä tekijöitä, jotka loihtivat minikokoisia aukeavia laatikoita ja kaapinovia. Minä en osaa enkä edes taida yrittää. Siinä hommassa pitäisi varmaan mitata ja porata, hyi. Sahaaminenkin on kyllin vaikeaa, ainakin suoraan. Luulen, että jiirilaatikkoni on vino! Katsohan punaisen tiskin puutason oikeaa reunaa!

Näiden kalusteiden runkona on käytetty junaradan talopalikoita, punaisen maalin alta kuultaakin vielä kirkon kaari-ikkunat. Lisää maalikerroksia siis...

Lelukulmassa tapahtuu

Olen haalinut Papanaisen talon lelukauppaa varten paaaljon, paljon pikkuisia leluja. Hyllyjäkin yritin keväällä sytyketikuista liimata, mutta niistä tuli niin kauhean vinoja, että hermostuin, petyin itseeni, kirosin kuumaliimapistoolin ja sahan retaleen ja projekti jäi odottamaan.

Nukkekotikirppiksellä myytiin lääkedosetteja ja nyt on Lelukulma Lahja Papanaisen remontti päässyt alkuun. Iso kiitos L:lle! Liimasin samantien sopivan kokoiset tilpehöörit kiinni hyllyyn. Seinät tapetoin jo ajat sitten scrap-papereilla. Sininen on itselleni kaikinpuolin epätyypillinen ja vieras väri, mutta merelliseen takaseinään se sopii. Maalari tuossa vieressä maalaa juuri nyt punaista tiskiä.

Leluja on tarkoitus askarrella itse lisää ja isommat, valmiit lelut odottavat vielä paikoilleen asettelua.

Alla itselleni (kasvava) lista leluista, joita monipuoliseen lelupuotiin tarvitaan:

Miekat ja kilvet
Leijat
Hula-vanteet
Mollamaijat
Pelit
Legot

On meillä hauska kerho

ja tänään siellä harrastettiin viheraskartelua. Mukaani lähtivät esikoinen ja lainatyttö, jotka viihtyivät myös niin hyvin, että unohtivat nälän ja väsymyksen. Nyt on kasveja joka kamariin, vain kaktus puuttuu ja kukkalaudat ikkunoilta.

 

 

Nukkekotikerho on ollut kevään henkireikä. Olen kotona vauvan kanssa ja oma aika on todella vähäistä. Kerhossa on rentoa, luovaa ja aitoa väkeä, siellä saa nauraa itselleen ja vähän toisillekin. Ja kerhossa on aina joulu ja juhannus. Nytkin oli Mira virkannut kirpparilta löytämästäni muliinilankakerästä kasan patalappuja ja kaksi hartiahuivia, kiitos ♥.

 

Kesätyttö oppi ja oivalsi myös ajatuksen: "Toisen roska on toisen aarre.", kun huomasi, miten vaihdoimme materiaaleja ja pikkutavaraa kerhoillan alussa.

 

 

Kello on jo paljon, mutta vielä pitäisi askarrella yhdelle hammasharja ja toiselle peikonlehti. ;D

 

Kiitos kerhokaverit!