Vapriikin messuilla

... oli tänä vuonna paljon enemmän tuttavia ja hiukan vähemmän ostettavaa. En tarkoita tällä nyt sitten laisinkaan sitä, että ostettavaa olisi todella ollut vähän vaan nukkekoteihini on kertynyt vuoden aikana paljon, paljon kaikenlaista ja myös taidot omaan tekemiseen ovat kasvaneet. Kukkaron ollessa pohjaton olisin kyllä löytänyt valtavasti ihanuuksia. Ja kuten aina, näen jotain houkuttelevaa, ajatukseni harhautuvat muualle ja unohdan sen houkutuksen. Tällä kertaa pitelin kädessäni kauniita raitamattoja ja unohdin ne sitten sinne. Tälläkään kertaa en muista mattojen tekijää.

Suurin ilo tuli tuosta puisesta Lundby-pöydästä, jota olen etsinyt pitkään tuolieni seuraksi. Nyt se löytyi! Mäkisen Minna myi appelsiinipusseja ja nukkiskaverini Elina oli ehtinyt ensimmäisten joukossa pöytään, jossa myytiin vanhoja Ari-nukkeja. Ihana hän osti Mulkosilmä-Malinin minulle. Malin pääsee oppilaaksi kouluun, jota olen hetken jo väsännyt viinipullolaatikkoon.

Jean-lipaston ostin Pepin taloon muiden muovikalusteiden jatkoksi ja pieni tuoli saa paikan Papanaisen kahvilasta, johon on tarkoitus kyllä kerätä Lundbyn puisia eriparituoleja pikkuhiljaa. Hatut olivat suloisia, niin suloisia ja euron kappaleelta!

Parasta messuissa oli seura! Aikamoisia löytöjä teki kyllä seuralaisenikin, myönnän olevani hiukan kade siitä Lundbyn kukkapöydästä!

Tässäpä ostokseni: