Kulaus Pommacia!

Henkireiän keittiössä on alkamassa kurpitsatalkoot, mutta otetaanpas ensin hörppy Pommacia!
Muovailin nuo kurpitsat jokin aika sitten ja oli niihin hirveän tyytyväinen, kunnes joku harrastaja laittoi kuvan omista kurpitsoistaan. Noh, ei kannata vertailla.

Posti toi kirjeen Beriteltä, jossa oli Pommac-pullo, kukkanen retrovaasissa, perhosprinttejä, seinävaate sekä yllärinä maailman pienin mittanauha. Tack Berite!

Minulla on lapsuusmuisto liittyen Pommaciin. Isäni oli sitä joskus ostanut jonkinlaisen juhlavuoden pullon, joka muistutti kuohuviinipulloa. Pullo otettiin esiin, kun eräänä lauantaina grillasimme takassa makkaraa ja minullekin sitä tarjottiin. Olin kyllä Pommacia juonut, mutta vierasta pulloa luulin viinapulloksi enkä uskonut ollenkaan, että limsaa se oli. Kyllä en tykännyt siitä lauantaiehtoosta!

 

 

 

Ompelutarvikekorissa olevat lankakerät ja nappilevy ovat Miran työtä ja sakset kummitytön Hollannin tuliainen.

 

Kurpitsatalkoiden jälkeen on lähdettävä puolukkaan, huomenna on siis etsittävä punaiset makrohelmet askartelulaatikosta.

 

Ja hei, kuka arvaa, mikä tuossa olohuoneen rahin päällä tönöttää?

Peräkontista löytyi saalis!

Viime sunnuntaina oli peräkonttikirppis, suuri tapahtuma täällä kahdesti vuodessa.

Sanoinkos teille joskus, että Napittaja ei sitten mitään nukkekotijuttuja meinaa löytää kirppareilta, paitsi niitä nukkekoteja. Nyt oli kuitenkin onni mukana ja parista eri pöydästä löysin vähän kalusteita tyttären Blue Boxiin ja omiin taloihini. Myös Lundbyn pikkusälää löytyi. Vihreä leivontakulho ja sininen mehukannu sekä lasit ovat hauskoja. Koko satsi maksoi n. 5 euroa.

En kyllä ymmärrä minkä kokoiseen Blue Boxiin tuo ruskea, oveton kaappi on tarkoitettu, sillä se ei kyllä mahdu tytön taloon kuin vaakatasossa.

Eniten olen innoissani tuosta vaaleanruskeasta kaapista, jossa on hiukan itämaista tunnelmaa, vaikka muovinen onkin. Kaappi löysi paikan Henkireiän olohuoneesta, jossa on nyt aikalailla punaista ja beigeä. Punainen Jean senkki on samanlainen kuin hiljattain eräältä harrastajalta ostamani, mutta tuosta puuttuu laatikot. Täytyy vain täyttää se kirjoilla.

Tässä siis hiukan esimakua hyvin keskeneräisestä olkkarista. Lattia on vielä remontoimatta.

Oi, ihana Henkireikä!

Olen päätä pahkaa rakastunut tuohon taloon!

Itse asiassa olen niin päätä pahkaa ja varpaita myöten ihastunut ylipäätään pienten talojen sisustamiseen, että! Isoveli tuossa jokin aika sanoikin, että kyllä sun pitäis saada se mökki! No niin pitäisi!

Viikonloppuna ja eilisen aivastelun myötä syntyi Henkireiän makuuhuoneen kalustus. Alunperin kauhistuin tuota sinistä kokolattiamattoa, mutta en sitä malttanut poistaakaan ja kelim-matto antoi lopullisen vastauksen tuohon väriasiaan. Sinistä, oranssia ja tummaa punaista, syksyn sävyjä. Tapetissakin on häivähdys sinistä.

Anopilta sain joskus valkoisen, sorvatun listan pätkän, josta tein valeovisen lipaston. Laatikot on liimattu Bilteman sytyketikkujen kappaleista ja vetimet ovat puuhelmiä. Sänky syntyi balsasta ja leipäpakkauksen vanerista ja se käsiteltiin mahonkipetsillä sekä askartelulakalla. Sänky näytti valmiina kauhean rumalta, mutta sängynpeitto teki hyvää ja mahongin sävy kolahti ihan vahingossa yksiin maton punaisen kanssa. Pääty on vähän vino, mutta eihän ne sukulaisten vanhat kalusteet aina niin täydellisiä ja omaan makuun ole. Pam Pam Toffee -taulu on löytö fb:n nukkekotikirpparilta ja se on aivan mahdottoman hieno ja sopiva tänne. Lundbyn jakkara on siskoni vanha ja aivan hajalla, odotan inspiraatiota sen entisöintiin.

Lamppu on tehty narunpätkästä ja kellohelmestä, jonka sain Miralta. Ei se oikeasti valaise, kunhan on vaan lampun näköinen. Seinissä olisi kyllä paikat sähköjohdoille, mutta en kyllä sellaiseen hommaan ala, en. Kallistakin on se!

Sängyllä on K:n ompelema maatuska, söpöläinen. Siitä täytyy ottaa parempi kuva.

 

Seuraavaksi on mietinnässä tämän vapaa-ajanasunnon majoitusratkaisut. Yöpyjiähän saattaa olla samaan aikaan monia. Alakertaan ajattelin väkertää laverin ja siihen muutaman vieraspatjan kasaksi. Olohuoneessa voisi olla vuodesohva, hmm.

Viikonloppua Henkireiässä

Ajatus Henkireiän tarkoituksesta on kirkastunut!

Talosta tulee se loma-asunto / vanha talo, jota en ole koskaan saanut.
Siellä voi istua kesäiltoina lukemassa myöhään, leipoa raparperipaistoksia kesävieraille, rapsuttaa snautseria, jota en myöskään koskaan saanut. Siellä voi pelailla Afrikan tähteä ja Monopolia ystävien kanssa ja majoittaa siskonpetiin koko serkkulauman. Henkireiässä syödään eriparilautasilta ja aina hiukan liikaa, sillä lomalla ruoka maistuu niin hyvältä. Henkireiän kalusteet on hankittu käytettyinä kirpputoreilta ja sukulaisten nurkista. Tyyliltään ne ovat 60-70 -lukua. Talossa eletään nykyaikaa, mutta mieltymys em. vuosilukujen sisustustyyliin näkyy.

Päätin, etten tee taloon mitään muutoksia tuon olohuoneen lattian lisäksi. Sen suhteen vaihtoehdot ovat lautalattia tai korkkimatto. Jopa makuuhuoneen sininen kokolattiamatto saa olla, sillä Ruotsista matkannut Lundbyn matto sopii siihen hyvin ja Ikean postikorttikuvasta löytyi yhteensopivat värit. Keittiökalusteiksi yritän etsiä sinivalkoisen 70-luvun Lundbyn setin tai vielä vanhemman punavalkoisen Bartonin.

Jokunen pieni juttu taulun lisäksi on jo askarreltuna. Eteiseen tein peilin, jota en - haa, juuri niin - koskaan saanut. Olen malttamaton ja haluaisin hypätä tuohon taloon lilliputtina viikonloppua viettämään!

Aurinkoa viikonloppuusi!

 

 

Atshiuuu ja huutokauppahuutoja!

Flunssa on talossa, suuressa ja yhdessä pienessäkin. Tonttu Nuutero on viluinen ja raasu raukkaparka.

Kuvissa näkyy huuto.netistä kesällä huudahtamani Lundbyn peilipöytä jakkaroineen. Luulen, että jakkaran istuinpehmusteen alkuperäinen väri on ollut oranssi. Korjaa, jos olen väärässä. Peilipöydällä on helmistä tehtyjä hajuvesi- ja voidepurkkeja sekä - helmikaulanauha.

Pennosen makuuhuone alkaa olla nyt mieluinen. Omat lempivärini vihreä ja oranssi yhdessä ovat pirteä pari. Otanpa koko huoneesta joskus parempia kuvia.

 

Huuto.net, samoin kuin Ebay ja ruotsalainen nettihuutokauppa Tradera olisivat täynnä hurmaavia Lundby-esineitä eri vuosikymmeniltä, mutta postikulut saattavat vähintäänkin kaksinkertaistaa hinnan. Jos siis myytävät löytyvät omalta paikkakunnalta on tilaisuus hyödynnettävä. Näin kävi tämän kampauspöydän kanssa. Ostin samalta myyjältä myös yöpöydän eteisen puhelinpöydäksi ja pienen lelupussin tuon hauskan polkuauton vuoksi.

 

 

 

 

Eteiskuvassa pienet kumisaappaat, opetustaulu, sienet korissa ja peikonlehti ovat omatekoisia. Muut jutut löytöjä myyjäisistä tai fb:n nukkekotikirppikseltä.

 

Hyvää päivää sinulle, pysyhän terveenä!

Henkireikä

Ostaa täräytin talon, 60-lukulaisen Brio Mobilian! Se on aivan ihana ja teen sitä hitaasti nautiskellen, yritän keräillä ajalle tyypillisiä kalusteita, muovisia ja puisia sekä pitää tavaramäärän aisoissa ja seinien värit neutraaleina. Tässä talossa ei asu lapsia. Ohoh, niinköhän maltan olla!

Niin, menin siis hakemaan toiselta puolen kaupunkia näitä Jean-keittiökalusteita ja paria Blue Box -juttua tyttären Vauvalaan. Myyjällä oli siinä kirpputorille lähdössä tämä talo, jota en aikonut ostaa.
Autoon asti pääsin ja soitin takaisin, ajoin auton talon eteen ja myyjä kantoi talon auton perään. Helppoa se on, talon ostaminen! Hirveän helppoa!

Brion nukkekoti on ollut yksi haikailemistani malleista Lisan lisäksi. Pidän kovasti pikkuisesta vessasta rapun alla ja 60-luku kuiskii niin suloisesti. Alakerta on väreiltään hieno ja hyvässä kunnossa, joten säilyttänen sen alkuperäisenä. Yläkerran kokolattiamatot ovat väreiltään ikävät ja olohuoneen seinä hiukan huonossa kunnossa, joten ne menevät vaihtoon. On kuitenkin harkittava tarkasti tulevia materiaaleja, että tunnelma säilyy. Yläkerrasta puuttuu rapun kaide sekä kaikki ovet, täytyy kehitellä jotain ja katsella kuvia ko. taloista...

Talo saa nimekseen Brio Mobilia Henkireikä. Tervetuloa peremmälle!

Äiti on tullut kotiin!

Voi tätä ilon päivää!

Papanaisen Pirre-äiti on palannut kotiin reissuiltaan. Tarina ei kerro, missä äippä on seikkaillut, mutta jälleennäkeminen on onnellinen!

 

Kuvassa vasemmalta Liisukka, Efraim (Eeti perheen kesken), Saaruli, Martti Jr. eli Masa ja Pirre Papanainen sekä perheen koira Pimpo ja kissat Paksu, Pulla ja Valko Poskinen.

 

Iskä Papanaisesta ei ole näköhavaintoa. Saa lähettää kotiin, jos löytyy!