maanantai 31. maaliskuuta 2014

Maatuskat

Nämä maatuskat muovailin jo ajat sitten Fimosta ja maalasin akryyliväreillä. Kasvot on piirretty vapisevin käsin permanent-tussilla, joten saas nähdä, koska syöpyvät reikäisiksi. Mittaa maatuskoilla on vajaa sentti.

Ajattelin aluksi liimata essukoristeeksi kiiltokuvia, mutta se kyllä meni hankalaksi ja maatuskat jäivät odottamaan huikeampia idiksiä. Eilisellä kirppiskierroksella vastaan tuli kukkakuvioisia kynsitarroja ja nehän tarttuivat massaan tosi hyvin. Lakkaus vielä päälle, jos joskus on aikaa.

Lelukaupan seinät saivat illalla uutta tapettia pintaansa ja maatuskoista osa pääsee sinne hyllylle "myytäväksi".

Maatuska oli muuten kärpässienijakkaran ohella ensimmäisiä asioita, joita Pennosten taloon oli väkerrettävä. Asiat tärkeysjärjestykseen! Viis pyykkikoneista ja sängyistä! Siinäpä sitten viikonlopun askartelut kokonaisuudessaan. Aurinko vei ulos.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Aamuompelut

Pennosten lastenhuoneessa on Bambi-tapetit ja olen etsiskellyt myös kauriskuvioisia kankaita. Monissa tuntuu vain kuviot olevan aivan liian isoja. Eurokankaan löytölaarista löysin kuitenkin punaisen kangaspalan. Aamulla otin sitten sen neulan ja langan ja menin epämukavuusalueelle. Ompelin käsin kaksi pikkuista tyynyä. Ystäväni kyllä sanoi, että voisihan niitä nukkekotitekstiilejä liimatakin, mutta luonto ei nyt tässä kohtaa anna periksi.

Mieheni ei ole osallistunut nukkisharrastukseeni muuten kuin silmiään pyöritellen, mutta tyynyompelusta tuli sen verran sanomista, että kangas olisi kannattanut kääntää, että ommel olisi jäänyt nurjalle puolelle. Hmphh, ompelijan poika! Hyvä, kun nämä sain aikaiseksi.

Onneksi verhojen ompelu ei ole ajankohtaista, sillä ikkunaseinät pitäisi tapetoida ensin. Ompeleminen on kamalaa, yäk!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Taloni

Minulla on kaksi taloa, molemmat mittasuhteiltaan 1:18, joten pinta-alaa nämä eivät paljon tarvitse.

Pennosten koti on jonkun itse tekemä mikälie Lundby-kopio, jonka olen kirpputorilta ostanut. Talo henki jo ostohetkellään retrotunnelmaa, joka vei sisustuksenkin sille tielleen. Talon aarteita ovat siskoni nukkekotikalusteet 60-luvulta sekä omat lapsuusmuistoni 70-80 -luvuilta. Retrokimaraa ja värejä löytyy siis yllin kyllin. Olen väsännyt pikkujuttuja omin käsin kierrätysmateriaaleista ja Fimo-massasta sekä hankkinut paljon ihania juttuja fb:n kirppareilta sekä nukkekotimessuilta. Ompelukset on mietitty, mutta toteutus kirpaisee. Kyllä en yhtään tykkää neulasta ja langasta, ymphh.

Mäyräkoira Pikkelsi on ainoa ruumiillistuman saanut olento Pennosten talossa. Se on erään taitavan tekijän luomus nukkekotikirppikseltä. Nukkeja en taida talooni haluta, mutta sen verran voin kertoa, että äiti Pennonen rakastaa vihreitä kukkatapetteja ja iskä Pennonen piirtää ammatikseen aurinkoja. Lastenhuoneessa on kerrossänky ja paljon, paljon leluja, joten lapsia on tainnut perheeseen siunaantua enemmänkin. Pintaremontti on vaiheessa ja paljon pieniä yksityiskohtia on tarkoitus väsätä, kunhan aikaa löytyy.

 
Toinen taloni on tuore hankinta viikon takaa. Myin pikkuisen Lundbyn pois, koska sen kanssa tuli lapsilla riitaa huoneiden riittämättömyydestä. Minä puolestani olin etsinyt Pennosten taloon alakertaa liikehuoneistoja varten. Nelikerroksinen Lundby tuli vastaan fb:n nukkekotikirppiksellä ja ihan pienen mietinnän jälkeen ostaa täräytin sen ja kotiinkin hain samana iltana.
 
Toisen pienen mietinnän jälkeen en ryhtynytkään kerroksia purkamaan vaan päätimme lasten kanssa niin, että heistä jokainen saa sisustaa taloon oman huoneensa ja minä saan yhden kerroksen kahvilaa ja lelukauppaa varten. Ne molemmat ovat nukkekotihaaveita nuoruudestani saakka. Talon edellinen omistaja on tehnyt huolellista työtä maalatessaan listat harmaiksi ja meidänkin makuun sopivia tapetteja on laitettu seinille, joten olisi sääli purkaa kokonaisuus osiin.
 
Talossa on jo kovat leikit kesken pintaremonttia odotellessa.

 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Tervetuloa Napittajan pienempään kotiin!

Kaikki alkoi tästä isomman blogini puolella olevasta jutusta.

Oikeastaan haaveiluni nukkekodista alkoi jo lapsena. Sain perheeltäni minikokoisia tuliaisia, jotka ovat odottaneet taloa vuosikausia kastissa. Olen suunnitellut nukkekotikurssille menemistä useita kertoja, mutta aina pyörtänyt ajatukset vetoamalla rahan- tai tilanpuutteeseen.

Lundby-kopion ostin kirpparilta vuonna 2011 ja siitä lähtien se oli esikoisen huoneen lattialla uutterassa leikissä.

Äitiyslomalla ollessani tämä harrastus nousi taas mieleeni ja muuttui todeksi, 1:18-kokoiseksi sellaiseksi. Olin kasvanut niin isoksi, että tajusin, ettei pieni talo ole liian suuri kotiini ja rahatkin riittävät, jos osaa vähän itse väkertää ja käytetty kelpaa.

Liittyminen fb:n nukkekotiharrastajien ryhmään ja kirpputoreille edesauttoi ideoiden kehittymistä ja tavarainhankintaa. Viime sunnuntaina kotiimme haettiin nelikerroksinen Lundby, josta kehkeytyy yhteinen projekti lasten kanssa. Tervetuloa seuraamaan minikokoisten pesien rakennusta!