torstai 26. helmikuuta 2015

Tontturakkautta - ensi silmäyksellä!

Meillä oli aivan tavallinen kerhoilta.

Eikun, meillä oli epätavallinen keskiviikon kerho, sillä perheeni oli lomareissulla ja kutsuin kerhokaverit meille kotiin kylmän kellarin sijaan. Aiheena oli matkalaukut ja niitä väkersinkin, mutta en nyt joutanut niistä kuvia ottamaan, sillä minulla on tärkeämpääkin kerrottavaa.

Elina on saanut tonttutaudin ja toi vastavalmistuneet tonttunsa sekä ompelukoneen mukanaan tarkoituksena ommella tontuille vaatetta. Siinä tonttukasassa oli yksi pömppövatsainen, pörröpäinen poika, jota en voinut enää laskea pöydälle, kun sen kerran syliini otin. Kölli on nyt minun. Ilta jatkui askartelun merkeissä ja Kölli sai toiveeni mukaiset vaatteet: puseron Miran paidanhihasta, makkaralla olevat housut polvipaikkoineen ja henkselit sekä sammalmyssyn. Kölli on vakava, mutta kiltti tonttupoika.

Muiden lähdettyä nukkumaan jatkoimme Elinan kanssa kerhoilua yli puolenyön ja kuinkas ollakaan! Katselimme vielä tonttuja ennen laukkuun pakkaamista ja tuo tyttönen sai jäädä meille myös. Sillä murulla on lovi leuassa ja suu mutrulla, ei sellaista ilmettä voi vastustaa.

Ennen nukahtamista mietin tyttötontulle nimeä ja tulevaa asumusta. Aamulla oli ajatus kirkas! Köllin siskosta tuli Kerppu ja jostain on nyt etsittävä risa minikasvihuone sisaruksille. Vihreää tulee olemaan ja etanoita, leppäkerttuja sekä toukanpoikia, joita tontut saavat kasvattaa.






sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kukkanen vieköön!

Ostin monen muun harrastajan lailla Suomalaisesta kirjakaupasta kukkalävistin-avaimenperän (ohoh, mikä sana) ja sitten iski hulluus! Kukkahulluus!


Naksuttelin kukat paperista ja kartongista, vanha mappien välilehtikartonki oli parasta.
Pistin kukan keskelle nuppineulalla reiän,
Leikkasin vihreän rautalangan sopiviksi pätkiksi ja työnsin kukan läpi. Laitoin hieman liimaakin.
Kukka valmis.
Toistin saman monta, monta kertaa.
Monta kukkaa valmiina!
Ihania! 






Viimeisen kuvan kukkiin on vain laitettu nuppineula läpi ja jätetty paikoilleen. Pepin kukkia ovat ne.


tiistai 17. helmikuuta 2015

Pirren teehetki ja laskiaispullat

Minusta pullien leipominen Fimosta on hankalaa. Niistä tulee aina jotenkin lelun näköisiä.
Tällä kertaa vaivasin taikinaa kauan ja sekoittelin valkoiseen massaan hiukan keltaista ja ruskeaa. No, taikinasta tuli nytkin hiukan liian tummaa. Pyörittelin kuitenkin pullat, sivelin pintaan ruskeaa pastelliväriä ja paistoin uunissa.

Paistamisen jälkeen puolitin pullat ja täytin Ailan lainaamalla siloitteella. Annoin kuivua seuraavaan päivään, lakkasin ja ripottelin pintaan suolaa sokeriksi.

Kyllä nämä minulle kelpaavat - ja Pirrelle. Pirrellä on uusi pöytäliinakin keittiössä, Anna lähetti sen joulukalenteripaketissa. Villatakki on Raijan käsialaa ja ihanan pörröinen ja pehmeä.



Pullia tuli sen verran iso annos, että niistä riitti jokaiseen taloon. Tässä siis sydänkäpysten ystävänpäiväkuva samaan syssyyn. Lavasteena on käytetty Pennosten olohuonetta. Nuo nuket ovat suloiset, mutten halua sijoittaa niitä mihinkään taloon pysyvästi, vaan saavat vaeltaa sinne, missä tilanne sitä vaatii.





Punainen lamppu roskista

Pennosten olohuoneen nurkassa loistaa Swan-tuoli. jossa istuskellaan lukemassa ja musiikkia kuuntelemassa. Kälyn naapuri otti ja muutti ja lähetti minulle rasiallisen pientä tilpehööriä ja mm. sen laatikon löydöistä rakensin nurkkaukseen pöytälampun.

Lampun jalka on punainen puuhelmi, tikkaritikun pätkä ja varjostimena sitten tuo tunnistamaton muoviosa, joka pysyy paikoillaan vaaleaan muovihelmeen liimattuna.



Synttärilahjoja

Olen vain viime postauksissa kehuskellut kaikella, mitä olen saanut tai ostanut. On aika kertoa, mitä olen tehnyt tai antanut. Tekeminen on ollut hiukan hitaanlaista 1:1-perheen sairastellessa pitkin alkuvuotta, mutta jotain sentään on liimanäpeillä tapahtunutkin.

Nukkiskerhossa vietettiin helmikuun alussa Elinan synttäreitä ja väsäsin voimamies Arnolle rekvisiittaa asuntovaunuun. Myös hiukan herkempiä juttuja muihin tarkoituksiin lähti Elinan mukaan. Arnon käsipainoa oli kiva muovailla. Meillä oli kotona samanlainen, joten sellainen pitää tehdä Pennosillekin. Nuo kääröt vasemmalla ovat pieniä elokuvajulisteita, jostain kirpputorilaatikosta minulle tulleita.



Meillä on aina niin kivat kekkerit kerhossa, vaikka ei olisi synttäreitäkään. Herkkuja riittää ja naurua! Henkireikä! Lepohetki arjesta!

Tästä voit tutustua Arnoon, hän ei jätäkään ketään kylmäksi.



maanantai 16. helmikuuta 2015

Ystävänpäivää Pepin röttelössä

Kuvissa vilahtelee ystävänpäivävaihdosta saatuja suloisuuksia Armilta ja Saijalta. Kiitos! <3

Lätyt on itse Fimosta taputeltuja. Niitä on Peppi ystävineen syönyt jo viikkokaupalla ennen ystävänpäivääkin. Näissä juhlissa leikittiin "Ei saa koskettaa lattiaa" -leikkiä. Ovettomassa talossa on vasta yksi valeovi, vielä viisi pitäisi askarrella, mutta eikö vaan sovikin tuo Armilta saatu kranssi Pepin tapettiin?








Vapriikin messuilla

... oli tänä vuonna paljon enemmän tuttavia ja hiukan vähemmän ostettavaa. En tarkoita tällä nyt sitten laisinkaan sitä, että ostettavaa olisi todella ollut vähän vaan nukkekoteihini on kertynyt vuoden aikana paljon, paljon kaikenlaista ja myös taidot omaan tekemiseen ovat kasvaneet. Kukkaron ollessa pohjaton olisin kyllä löytänyt valtavasti ihanuuksia. Ja kuten aina, näen jotain houkuttelevaa, ajatukseni harhautuvat muualle ja unohdan sen houkutuksen. Tällä kertaa pitelin kädessäni kauniita raitamattoja ja unohdin ne sitten sinne. Tälläkään kertaa en muista mattojen tekijää.

Suurin ilo tuli tuosta puisesta Lundby-pöydästä, jota olen etsinyt pitkään tuolieni seuraksi. Nyt se löytyi! Mäkisen Minna myi appelsiinipusseja ja nukkiskaverini Elina oli ehtinyt ensimmäisten joukossa pöytään, jossa myytiin vanhoja Ari-nukkeja. Ihana hän osti Mulkosilmä-Malinin minulle. Malin pääsee oppilaaksi kouluun, jota olen hetken jo väsännyt viinipullolaatikkoon.

Jean-lipaston ostin Pepin taloon muiden muovikalusteiden jatkoksi ja pieni tuoli saa paikan Papanaisen kahvilasta, johon on tarkoitus kyllä kerätä Lundbyn puisia eriparituoleja pikkuhiljaa. Hatut olivat suloisia, niin suloisia ja euron kappaleelta!

Parasta messuissa oli seura! Aikamoisia löytöjä teki kyllä seuralaisenikin, myönnän olevani hiukan kade siitä Lundbyn kukkapöydästä!

Tässäpä ostokseni: